Onko sullekin tuttu ajatus, että olisipa se täydellinen keho tai täydellinen kunto, ja sitä varten täydellinen ruokavalio tai täydellinen treeniohjelma, jota noudattaa tarkasti? Aika monelle meistä on.
Tällainen täydellisen ohjelman tavoittelu saattaa olla paradoksaalisesti vastuusta luopumista, koska me oletetaan, että joku toinen voisi tehdä päätökset meidän puolesta ja sitten ei itse tarvitsisi tehdä muuta kuin noudattaa valmista suunnitelmaa.
Mitä jos hyvässä ravitsemuksessa ja liikunnassa ei olisikaan kyse täydellisyyden tavoittelusta vaan tarpeeksi hyvästä? Siitä, että tekisit suunnitelmia, ennakoisit, tiedostaisit omia valintoja ja ottaisit vastuuta niistä, olisit rehellinen ja myötätuntoinen itseäsi kohtaan ja tekisit fiksuja valintoja mahdollisimman usein niin, ettei koko homma kaatuisi yhdestä ei-niin-terveellisestä valinnasta?
Voisiko olla niin, että tällainen lähestymistapa toisi oikeasti pysyviä tuloksia jojottelun sijaan?