Aidosti toimiva ateriarytmi ratkaisee monta pulmaa: energisyys lisääntyy, makean- ja suolaisen ruuan himot vähenevät, treeni houkuttelee enemmän ja mielialan heilahtelutkin tasaantuvat.
Moni ajattelee, että ateriarytmi on kunnossa, jos vain syö 3–4 tunnin välein. Tällöin aterioiden välinen aika on sopiva, mutta annoskoot voivat silti kaivata hiomista. Turhan moni sinnittelee puuroaamupalalla ja kevyellä lounassalaatilla pitkälle iltapäivään saakka ja sitten ihmettelee, miksei itsekuri riitä herkkujen välttelyyn.
Tässä tilanteessa ollaan syöty alkupäivästä liian vähän, mikä kostautuu illalla nälkänä, joka voi ilmentyä epäterveellisten ruokien himona tai jatkuvana napostelun tarpeena, vaikkei nimenomaan selkeää nälkää tuntisikaan.
Hyvin monet niin sanotut parantumattomat sokerihiiret ovat parantuneet yksinkertaisesti lisäämällä enemmän ruokaa alkupäivään: proteiinia aamupalalle, lounaalle ja iltapäivän välipalalle. Alkuun ruokamäärät voivat tuntua aika tuhdeille, mutta melko nopeasti keho tottuu uuteen rytmiin ja aamullakin alkaa ruoka maistua paremmin.
Iltapäivän välipalan kuittaaminen kahvilla tai pelkällä hedelmällä on myös yksi yleinen sudenkuoppa ateriarytmissä. Kun aikaa lounaasta alkaa olla jo yli viisi tuntia ilman kunnon ruokaa, ei ole mikään ihme, jos illalla syöminen riistäytyy käsistä tai energiaa ei riitä liikkumiseen.