Olen treenannut monta vuotta ja nyt 3 viimeisintä raskautta myös raskaustreenejä. Suurin motivaatio on ehdottomasti se että jumpan ansioista on vähemmän selkä- ym. kipuja. Oikeastaan kroppa vaatii jotakin jumppaa. Toki myös kokonaisvaltainen parempi olo palkitsee, kun veri kiertää ja jumit hellittää. Yläkroppa on vahvuus ja kehitys näkyy Maikin valmennuksen ansiosta (kuvat 3kk treenin jälkeen). Alan olla myös ylpeä alakropasta kun pikkuhiljaa kehitystä jaloissa ja pakaroissa näkyy. Vielä kasvatetaan ja kiinteydytään.

Olen treenannut ja on kannattanut! Alaselkäkivut pysyvät poissa, olo muutenkin vetreämpi. Koen että myös vähentää turvotusta. Mieli pysyy kaikinpuolin virkeänä .

Alkuraskauksissa väsy ja etova olo on vienyt voiton. Esikoisen aikaan treenasin salilla pari kertaa viikossa raskaalle sopivan treeniohjelman mukaan ja kävelylenkkeilin tunnin päivittäis. Toisen kohdalla salilla tuli käytyä harvakseltaan, ja lopetin viimeiselle kolmannekselle. Lenkkeilin silloinkin niin pitkään, kunnes liitoskivut veivät voiton. Nyt kolmannella kierroksella alkuraskauden ja vielä keskiraskaudessakin jatkunut liikkumattomuus näkyy vyötäröllä lisäkiloina mutta suurin vaikutus sillä oli mielialaan ja energiatasoisin! Muutaman viikon oon spinnaillut 2-3 kertaa viikossa puoli tuntia kerrallaan ja tehnyt 2 kertaa viikossa jumppaa oman kehon painolla tai kahvakuulalla ja olo on niin paljon parempi. Eli vastaus kysymykseen: liikunnasta saatava energia ja hyvä olo motivoi! Ihmiselle joka on tottunut rasittavaan liikuntaan ja jos liikunta jää pois päiväjärjestyksestä, niin ero omassa olemuksessa on ihan valtava. Kunpa kaikki hoksais miten tärkeää liikunta on mielenterveydelle.

Fyysinen ja henkinen hyvinvointi. Synnytyksen jälkeen palautuminen on ollut helppoa.